Tällä kertaa on mustalaatikko täynnä  veisua ja veistelyä.

 

Mun työpöytä kotona on kuin mun oma huone (dumppaan siihen kaiken mille en juuri sillä hetkellä jaksa ettiä oikeeta paikkaa), täynnä mun hienoja aarteita, ystävällisiä kuvia, kiviä ja kukkia. Veistelen siinä ääressä erilaisilla materiaaleilla ja materiaalien vaihdon välissä pesen kaikki välineet. Tähän mennessä työskentely ei ole vaikuttanut olohuoneen yleiseen käytettävyyteen.

Paitsi kerran, vähän aikaa sitten. Tämä ei ollut varsinaisesti ees taiteentekoon liittyvä virhe mutta vein muurahaisilta yhen upean puu karahkan ja siellä sisällä olikin vielä viimeisiä taistelijoita, jotka jalkautuivat vihollisalueelle. Eilen kun veistelin kivihiiltaä tunsin tuijotuksen. Joku asuu vielä aarteideni seassa. 

 

Se puukarahka oli kuitenkin tämän aiheuttamani pinen kamaluuden arvoinen. Niin muodokas, sitkeä juurakon pala.